Mistä löydän sukutietoja 1900-luvulta?

[pietu]

Koska olen aivan färski sukututkija niin kiinnostaisi tietää vähän enemmän miten Suomen arkistoista löytyy tietoja 1900-luvulta koska nämä digitalisoidut tiedot (rippikirjat ym) yltävät vaan 1800 loppupuolelle. Eli mitä nämä arkistot ovat nykyään ja miten niihin pääsee käsiksi (asun Ruotsissa)? Mistä dokumenteista kannattaa etsiä ensin? Pitääkö käydä paikanpäällä kaivelemassa? Täytyis löytää se punainen lanka että ei joutuis harhateille heti alusta. Niin jos joku ystävällinen sielu voisi vähän antaa ohjeita

t. pietu

[jani]

Yleensä 1900-luvun kirjat löytyvät seurakunnista. Niistä seurakunnista, joiden kirjat on mikrofilmattu tuonne 1960 luvun taitteeseen (tämän jälkeen rippikirjoista siirryttiin perhekortteihin seurakunnissa) saattaa mikrokorit löytyä myös alueen maakunta-arkistosta. Joku muu varmaan tietää asiasta varmemmin.

Kaikki seurakunnat eivät päästä paikan päällä katselemaan kirjoja, joten ennen paikan päälle menemistä kannattaa tiedustella asiaa sähköpostitse tai puhelimitse. Yleensä on suotavaa, että tutkimista varten varataan aika etukäteen kirkkoherranvirastosta (jos he päästävät kirjoja tutkimaan, siis). Kirkkoherranvirastojen yhteystiedot löytyvät täältä:
http://evl.fi/EVLKuvailutiedot.nsf/Yhte ... =1&lang=FI

[Taavetti]

Kun aloitin sukuni tutkimisen, en päässyt mihinkään itse tietoja tutkimaan, vaan lupasivat toimittaa virkatodistuksen, kuten sitten tekivätkin. Minulla tämä kokemus rajoittuu kahteen seurakuntaan, mutta silloin ei luvattu edes maakunta-arkistoon pääsyä. Tilanne on tainnut muuttua melkoisesti ainakin maakunta-arkiston osalta, siitä päätellen että tämän tästä kohtaan tutkijoita, jotka arkistoissa etsivät tietoja. Ensimmäisistä kokemuksistani on aikaa noin 20 vuotta, joka selittänee osaltaan muuttuneita käytäntöjä.

Seurakunta virastojen osalta taitaa melkoisesti vaikuttaa niiden arkistointi- ja työvoimatilanne. Edellä annetun vihjeen mukaan kannattaa ennakolta tiedustella tietämistään virastoista sikäläistä käytäntöä. Osaava virkailija saattaa löytää halutun tiedon nopeammin kuin tottumaton tutkija, varsinkin jos arkistojen järjestelyssä on puutteita. Taitaa tietosuoja määräyksetkin antaa omat rajoituksensa.

[pietu]

Mainiota ja suurkiitos janille ja Taavetille vastauksista!
Nyt tiedän että ei kannata rynnätä Suomeen pää kolmantena jalkana ilmoittamatta aikeistaan arkistoon. Että parempi ottaa esim puhelinyhteys niin säästyy sekä rahat että aika.

T.pietu

[Taavetti]

Kun nykyisin on kaikissa (?) seurakunnissa ainakin sähköposti käytössä, varsin monissa omat sivutkin, joista voi ennakkoon tietoja etsiä. Ehkä puhelinta parempi keino yhteyteen on sähköposti, jos sattuu puhelu virkailijan kiireisimpään hetkeen, voi olla että häneltä jää kiireen keskellä heikohkoksi kyselyn muistiin merkitseminen, jolloin vastauskin saattaa viivästyä tai unohtua.

Sama vaara on tietysti sähköposteissakin, mutta niistä jää ainakin vähäksi ajaksi tiedot kyselyn yksityiskohdista, joita virkailija voi tutkia tarkemmin, kun siihen sauma löytyy. Mahdollisessa myöhemmässä puhelin yhteydessä voi sitten viitata siihen lähettämäänsä dokumenttiin. Tietysti puhelun etu on se, että saa nopeasti jotakin tietoa, tarkat tiedot eivät kuitenkaan löydy käden käänteessä, sen etsimiseen täytyy selata vanhojakin arkistoja.