Nyt on tullut vastaan pahemmanlaatuinen stoppi. Tuntuu ettei sukututkimus etene suuntaan eikä toiseen. Mitä tehdä?
Valitettavasti en pääse sukuni synnyinsijoille käymään ja tutustumaan konkreettisesti heidän elinympäristöönsä, ja valitettavasti aika moni sukulaiseni on totaalista ääripäätä tämän juurien kiinnostuksen ja niiden merkityksen suhteen minun kanssani, joten eipä heistäkään enää oikein apua ole. Mikä siis neuvoksi?
Jälleen toki kokeilen tässä samalla onneani.. Löytyykö siis Viitasaaren seudun Leppästen / Öhmanien historiasta tietäviä? Tai peräti jopa jompaan kumpaan sukuun kuuluvia?
Mikä on kun ei etene, ei sitten millään
Re: Mikä on kun ei etene, ei sitten millään
Hei,
Yhtään en tiedä missä vaiheessa tutkimusta olet menossa. Jos ihan alussa, niin hyvin pääset alkuun tilaamalla virkatodistuksen.
Jos taas olet omasta mielestäsi jumiutunut johonkin kohtaan niin itse olen hakenut kirjastosta sukututkimsukirjoja ja lueskellut niitä kunnes olen saanut idean mitä voisin yrittää tutkia vielä omasta suvustani. Olen siis vaihteeksi tutkinut muutakin kuin syntymätietoja ja esi-isiä. Esim. jonkun paikkakunnan paikallishistoriaa tai vanhoja karttoja esi-isien synnyinpaikoilta. Mielenkiintoisin oli kun tilasin arkistosta perukirjoja ja katselin niistä mitä omaisuutta on suvussa aikoinaan ollut.
Silloin jos et löydä hakemiasi sukulaisia, voit myös pyytä apua näiltä sivuilta tai kuten itse olen tehnyt, pyytänyt apua niiltä jotka tutkivat samoja sukuja. (Ainakin sukututkimusseuran sivuilta löytyy luettelo kuka tutkii mitäkin).
Toivon mukaan tästä oli edes jonkin verran kannustusta jatkamaan hienoa harrastusta !
Hyvää kesää...
Yhtään en tiedä missä vaiheessa tutkimusta olet menossa. Jos ihan alussa, niin hyvin pääset alkuun tilaamalla virkatodistuksen.
Jos taas olet omasta mielestäsi jumiutunut johonkin kohtaan niin itse olen hakenut kirjastosta sukututkimsukirjoja ja lueskellut niitä kunnes olen saanut idean mitä voisin yrittää tutkia vielä omasta suvustani. Olen siis vaihteeksi tutkinut muutakin kuin syntymätietoja ja esi-isiä. Esim. jonkun paikkakunnan paikallishistoriaa tai vanhoja karttoja esi-isien synnyinpaikoilta. Mielenkiintoisin oli kun tilasin arkistosta perukirjoja ja katselin niistä mitä omaisuutta on suvussa aikoinaan ollut.
Silloin jos et löydä hakemiasi sukulaisia, voit myös pyytä apua näiltä sivuilta tai kuten itse olen tehnyt, pyytänyt apua niiltä jotka tutkivat samoja sukuja. (Ainakin sukututkimusseuran sivuilta löytyy luettelo kuka tutkii mitäkin).
Toivon mukaan tästä oli edes jonkin verran kannustusta jatkamaan hienoa harrastusta !
Hyvää kesää...
-Kaisa-
**Suvut joita tutkin : Rissaset, Kåhlmannit, Foudilaiset**
**Suvut joita tutkin : Rissaset, Kåhlmannit, Foudilaiset**
Re: Mikä on kun ei etene, ei sitten millään
Eiköhän se tästä pikku hiljaa. Kiinnostus vaan on niin suuri että hidas vauhti saa aikaan harmaita hiuksia.
En ole onnistunut vielä löytämään ketään joka tutkisi samoja sukuja, edes sinnepäin. Joko he ovat totaalisesti onnistuneet piiloutumaan, tai sitten heitä ei vain yksinkertaisesti ole. Jotenkin sitä haluaisi hahmottaa kunnolla millaista elämä on esi-isilläni ollut, miten ja missä ovat asuneet ja eläneet, joten nuo perunkirjat kuullostavat mielenkiintoiselta.
Olen tutkinut sukuni eri haaroja. Yhdessä haarassa tiedot loppuvat tuonne 1750 luvun paikkeille, siinä kohtaa tulee totaalinen stoppi. Muissa haaroissa en ole niin pitkälle edennyt, ainakaan vielä. Ihan isovanhempien linjassa en siis enää mene
Konkreettisuutta sukututkimukselle tuo toivon mukaan vielä tänä kesänä onnistuva lomareissu sukuni synnyinsijoille. Mukaan siis avoin mieli, kannettava ja kamera. Uteliaana, ja toisaalta jännittyyneenä odotan kyseistä reissua, tai tällä hetkellä ennenminkin sen toteutumista. Viimeksi olen niillä seuduilla käynyt lapsena, ja siitä on jo aika kauan aikaa..
Pieniä jalanjälkiä pitkin kohti suuria löytäjä keskellä historian havinaa
En ole onnistunut vielä löytämään ketään joka tutkisi samoja sukuja, edes sinnepäin. Joko he ovat totaalisesti onnistuneet piiloutumaan, tai sitten heitä ei vain yksinkertaisesti ole. Jotenkin sitä haluaisi hahmottaa kunnolla millaista elämä on esi-isilläni ollut, miten ja missä ovat asuneet ja eläneet, joten nuo perunkirjat kuullostavat mielenkiintoiselta.
Olen tutkinut sukuni eri haaroja. Yhdessä haarassa tiedot loppuvat tuonne 1750 luvun paikkeille, siinä kohtaa tulee totaalinen stoppi. Muissa haaroissa en ole niin pitkälle edennyt, ainakaan vielä. Ihan isovanhempien linjassa en siis enää mene
Konkreettisuutta sukututkimukselle tuo toivon mukaan vielä tänä kesänä onnistuva lomareissu sukuni synnyinsijoille. Mukaan siis avoin mieli, kannettava ja kamera. Uteliaana, ja toisaalta jännittyyneenä odotan kyseistä reissua, tai tällä hetkellä ennenminkin sen toteutumista. Viimeksi olen niillä seuduilla käynyt lapsena, ja siitä on jo aika kauan aikaa..
Pieniä jalanjälkiä pitkin kohti suuria löytäjä keskellä historian havinaa