Digiarkiston keskustelufoorumi

Olen löytänyt sukuuni kuuluvan henkilön, vaikkapa Maija nimeltään, joka ei haluaisi tietojaan sukujulkaisuun. Hän ei ole tiennyt suvustaan mitään, koska on lapsena joutunut vanhempiensa hylkäämäksi. Hän toivoo, etteivät hänen lapsensakaan saisi koskaan tietää tästä. Hän ei myöskään tiennyt, että hänellä on veli, Matti (jolle siskon olemassaolo oli yllätys), joka puolestaan ei haluaisi salata asioita. Matillekin suvun historia ja ihmiset ovat olleet aiemmin tuntemattomia. En siis voi laittaa Maijan nimeä julkaisuun, mutta voiko hän kieltää vanhempiensa tietojen laittamisen esim. sillä perusteella, että hänen lapsensa saattaisivat päästä asioiden jäljille tätä kautta? Isoisän nimi on lasten tiedossa, eikä sukunimi ole niitä kaikkein yleisimpiä. Kukaan ei ole alkanut selvittää sukujuuria, koska heille on kerrottu asioista oma tarina, johon he ovat sokeasti uskoneet. Vanhemmat ovat syntyneet alle sata vuotta sitten ja heidän nimensä ovat suvun yleisessä tiedossa. He eivät ole enää elossa. Näin ollen en voisi laittaa julkaisuun Mattiakaan enkä hänen perhettään. Voiko Maija vaatia Mattia olemaan kertomatta heidän "uudesta lapsuudestaan" omille, tai Maijan lapsille? Voi tietysti, mutta onko Matilla vaitiolovelvollisuutta juridisesti. Tuntuisi pahalle, jos itse ei saisi kertoa omasta historiastaan edes omalle perheelleen.

Minä panisin tuohon perheeseen Maijan kohdalle "tytär, s 19xx yyy:n kunnassa". Matista tiedot normaalisti ja Maijan sijoitus peitenimellä "tytär" tulisi lapsijoukossa tavalliseen paikkaan.
Eiväthän sukututkimukset leviä joka kotiin, joten pitäisin mahdollisena, että Maijan lapset eivät osu salatun tiedon lähteille kuin vasta sitten, jos itse alkavat tutkia sukuaan.

Yleinen sääntö on niin, että vanhemmilla on oikeus lapsiinsa, joten lapsikaan ei voi kieltää vanhempiaan -paitsi ehkä juuri tässä rajoitetusti niin voi menetellä.

Jokainen meistä voi kieltää vain omat ja alaikäisten lastensa tiedot, ei muita.

Annu

Olen aina tällaisessa asiassa miettinyt lapsien ajatuksia. Onko oikein, että heidät pudotetaan pois sukukirjasta, niin että he ja heidän sukuhaaransa jää kokonaan pois. Jos heille aikuisiässä selviää, että sukututkimus on tehty, mutta he puuttuvat Maijan kiellon perusteella?
Jos henkilö haluaa nimensä mukaan sukupuuhun, eikö riitä, että vain äiti Maija jää siitä pois ja mainitaan vain perheensä nimettömänä tyttärenä?

Kuinka kauan kielto pätee? Voidaanko se katsoa vanhentuneeksi, kun Maija on kuollut?

Jos Maijan hautakivi tulee julkiseen paikkaan nähtäville niin, että hänet voi siitä selvästi tunnistaa, niin silloin hänen kieltonsa omalta osaltaan päättyy ja hänet voi liittää siihen perheeseen, jossa hän syntyi. Näin sanon olematta mikään lakimies.

Jos hänen miehensä on myös kuollut, heistä voi silloin kirjoittaa molemmat nimet täydellisinä, käyttäen Maijasta syntymän mukaista sukunimeä ja adoption aikaista sukunimeä (jos nimi vaihtui) tyyliin Maija os. xxx aiemmin yyyy.
Heidän lapsistaan voi tuolloin kirjoittaa syntymävuoden ja sukupuolen ja heidät liittää perheeseen. Jos Maijan miehen sukunimi oli tavallinen (eli perhe ei erotu massasta), lasten etunimistä voisi kirjoittaa myös alkukirjaimet sikäli kuin ovat vielä elossa.

Minusta tuntuu aina oudolta, että pitää salata jo kuolleet esivanhemmat. Emmehän me itse muutu miksikään, vaikka lapsemme ja lastenlapsemme olisivat kuulleet suvun historiasta ja menneistä tapahtumista tosiasiat. Erikoiset tapahtumat vain lisäävät kiinnostusta suvun historiaan. Eipä itselleni ainakaan tulisi mieleenkään salata, että esi-isistäni kaksikin oli tuomittu miestapoista Siperiaan, vaikka taisivat sitten kuitenkin selvitä kotimaisilla vankilatuomioilla.
Olin mukana laatimassa erästä sukukirjaa, johon kerättiin laajalti tietoja suvusta, jonka jäseniä on ympäri maan. Erään perheen kohdalla tiedot jäivät virheellisiksi, sillä tutkimuksissa oli selvinnyt, että pitäjän arvohenkilöllä X:llä oli tytär, jolla oli kaksi aviotonta lasta. Myöhemmin meni naimisiin lasten isän kanssa, joten seuraavilla lapsilla on isän sukunimi. Heidät sai merkitä sukukirjaan, mutta äidinidän maineen ylläpitämiseksi ne kaksi vanhinta lasta jäivät kirjasta pois.
Pappa oli syntynyt 1750-luvulla ja ne halveksitut aviottomat lapset 1800-luvun alussa. Heidän jälkikasvunsa on siis poissa sukukirjasta. Minusta se on huutava vääryys. En onneksi ollut mukana toimikunnassa, joka lopullisesti päätti kirjan sisällöstä. Ihmetyttää, että toimikunta moiseen suostui.

Eikös tässä ole N.N:ien paikka tai tyttö, poika-merkinnät.

Hei.

Oli aivan pakko ottaa kantaa, koska suomen kansaa on ollut osaksi pieniltä paikkakunnilta ja lähi-suku
on avioitunut ja on näitä alueellisia sairauksi, Sallan-tauti, tiedä vaikka Viitasaaren "Tappajageeni".

Asia ei mitenkään minulle kuullu, mutta miten estetään sukurutsaantuminen, kun kaikkea salatan,
jottein ainakaan tärkein, lapset saa tietää keitä on taustalla ?

Lapset aikanaa etsivät puolisonsa ja jatkavat sukua. Enkä minä ainakaan toivo lähi-sukua heille.

Risto