Piika-titteli ja sukulaisuussuhde

[interlorn]

Nyt olisivat jälleen hyvät neuvot kalliit. Kummastelen kahta tapausta Leppävirralla, jossa yritän selvittää vaimon sukua ja törmään tilanteeseen, jossa vaimo ennen vihkimistä on saman sukunimisen perheen talossa - mutta tittelillä piika. Ohessa nämä kaksi esimerkkiä:

Anna Kovotar / Koponen
s. n.1732 Leppävirta?
v. 13.10.1751 Leppävirta (asui tuolloin Konnuslahdessa) (aviomies Perttu Kauhanen)
k. 14.09.1798 Leppävirta, Konnuslahti

Ennen vihkimistään Anna asui Konnuslahdessa ja vaikka rippikirjassa ei ole merkintää vihkimisestä, olen melko varma, että kyseessä on RK vv. 1738-1752 sivulla 16 esiintyvä Anna Kovotar (jonka sukunimi on tosin kirjoitettu oudosti, kuin Kovovotar...). RK:n alku on tuhoutunut ja osa Konnuslahdesta puuttuu, mutta ainakaan vuosien 1738 & 1744 henkikirjan mukaan Konnuslahdessa ei pitäisi asua muita Koposia kuin Anders ja Matts - täten ei myöskään pitäisi löytyä muita Anna Kovottaria Konnuslahdella. Mutta onko Anna Matin tai Antin sukulainen? Ainakaan tittelistä päätellen ei olisi. Onko sitten mahdollista, että taloon on tullut Anna-niminen piika, joka on saanut sukunimen isäntäväen mukaan? Vai onko hän esimerkiksi Matin tytär, joka on syystä tai toisesta lähtenyt piiaksi setänsä Antin taloon?

Maria Itkotar / Itkonen
s. n.1719 Leppävirta?
v. 1740 Leppävirta (asui tuolloin Tahvananmäellä) (aviomies Olavi Lappalainen)
k. kahden RK:n välissä 1768-1776 Leppävirta, Konnuslahti

Tällä kertaa RK:ssa on selvät merkinnät siitä, että henkilö on vihittäessä siirtynyt sivulta toiselle. Maria vihitään RK vv. 1738-1752 sivulle 17 saman RK:n sivulta 172 missä hän on piikana. Edellisen RK:n sivulta 155 saa paremmin selvää, että hän on piikana Paavo (Påhl) Itkosen taloudessa. Tässä tapauksessa Paavo ei voi olla Marian isä, koska heillä on vain noin kymmenen vuotta ikäeroa, mutta sisarukset he voisivat hyvin olla. Vai onko tässäkin tapauksessa palvelushenkilölle tuupattu isäntäveäen sukunimi?

Muitakin samankaltaisia tapauksia on tullut vastaan, mutta tässä nämä päällimmäisenä mielessä olevat. Kommentteja ja neuvoja otetaan mieluusti vastaan - ja toki myös valmista faktatietoa, jos joku on näitä henkilöitä jo ennestään tutkinut. Kiitos etukäteen

Juhana

[Maija]

Mainittuja tyttöjä en entuudestaan tunne, mutta todennäköisesti he ovat saaneet tyypilliset itäsuomalaiset sukunimensä isältään (tai äidiltään, jos oäkta). Savossa ei sukunimi tullut talosta, vaan talonnimi usein sukunimestä. Piian yhteinen sukunimi isännän (tai emännän) kanssa voi hyvin selittyä sillä, että nuoriso lähetettiin palvelukseen luultavasti mieluummin sukulaistaloon kuin ihan vieraaseen paikkaan - varsinkin, jos mieli teki vähän kauemmaksi kotikylästä. Jos ei sopivia vanhempia löydy Leppävirralta, lähtisin etsimään naapuripitäjistä. (Ainakin Kuopion msrk:ssa näyttää yksi Anna Koponen syntyneen 1732 ja onhan noita Itkosiakin muuallakin Savossa).

[interlorn]

Kiitos Maija. Uskoisin löytäneeni oikean Anna Koposen Leppävirralta, mutta täysin pitävät todisteet uupuvat. Aihetodisteet ovat tosin suht. pitävät. Täytyy jatkaa Itkosenmetsästystä

Juhana

[Maija]

Tähän aiheeseen liittyen yritin etsiskellä verkosta tietoja palkollisasetuksista 1700-luvulla. Mitään yksityiskohtaista yhtenäistä esitystä en löytänyt, mutta runsaasti hajatietoja. Minulle on muutaman kerran nimittäin omissa jutuissani herännyt sellainen hassu epäily, että rippikouluikäisiä lapsia jaettiin sukulaisten kesken eri talouksiin jotenkin sopivasti piioiksi ja rengeiksi, ettei olisi pelkoa työvoiman ylimäärästä, jota näillä asetuksilla säädeltiin.

1664 annettiin ensimmäinen varsinainen palkollisasetus, jolla pyrittiin turvaamaan lähinnä aatelisten palvelusväen saanti ja määriteltiin palkkauksen yläraja. Asetus lienee ollut tehoton, koska
1686 annettiin uudistettu asetus, jossa jo periaatteessa rajoitettiin yhden isännän palveluksessa olevien palkollisten määrää.
1723 työvoimapula oli jo sellainen, että annettiin tarkat valtakunnalliset määräykset sallituista palkollisten määristä suhteessa tilan kokoon. Kokoveron tila sai pitää enintään 2 täysikasvuista ja yhden keskenkasvuisen rengin ja samoin 2½ piikaa.
1739 asetus oli tiukimmillaan, sillä myös talon omat yli 15-vuotiaat lapset otettiin huomioon työvoimana. Vain yksi poika ja yksi tytär sai olla kotitilalla töissä, jos palkollisia oli maksimimäärä. Muiden oli lähdettävä toisiin talouksiin, sotaväkeen tai muuhun hyödylliseen toimintaan. Jonkin ylimääräisen piian, rengin, pojan tai tyttären ilmiantaja sai kyseisen henkilön omaan palvelukseensa vuodeksi puolen vuoden palkalla. Motiivina tiukkaan säätelyyn kerrotaan olleen myös pelko irtolaisten ja kerjäläisten lisääntymisestä.
1747 palattiin suunnilleen vuoden 1723 määräyksiin.