Digiarkiston keskustelufoorumi

Hei!

Onko kukaan pohtinut rippikirjojen merkintöjä kuten höpelö, heikkomielinen merkitystä? Tarkoittavatko nämä siis ehkäpä mielisairasta henkilöä vai onko näillä termeillä ollut jokin ero?

Voisivat ehkä myös olla vain eroavaisuuksia sanoissa / murteissa joita pappi käyttää

Hei!

Heikkomielinen on tuttu termi. Voi olla mielisairas tai henkisesti kehitysvammainen.
Hömelöä en ole nähnyt, mutta voisiko olla samaa tarkoittava kuin höperö tai höppänä. Eli vanhuuttaan höperö. Nykyään varmaan sanottaisiin dementoitunut. Mitä mieltä muut ovat?

Marinka

Minusta ainakin on melkein kaikissa tapauksissa ollut aivan epätoivoista yrittää saada tuollaisista yhtään mitään sen kummoisempaa selkoa, vähän samaa lajia siis kuin kuolinsyyt, jotka ainakin johonkin historian vaiheeseen asti ovat olleet kutakuinkin silkkaa sanahelinää. Auta armias millaiseen kategoriaan meistä monet joutuisivat, jos jollekin annettaisiin valta arvioida ja silloinhan annettiin. Ettei vain osittain edelleenkin. Tällaisesta nousee väkisin mieleen sivusta kuullut arviot jostakin kolmannesta henkilöstä, joka on milloin outo ja tällöin omituinen, kun puheena oleva henkilö (ystävän sisar-vainaa, esimerkiksi) on ilman mitään mutinoita ollut pikemminkin vain merkittävästi älykkäämpi (tai muuten merkittävästi nk. notkeampi mieli) kuin arvioijansa, että kas kun ei jutustelunsa tullut ymmärretyksi. Ergo: outo. Toki tässä varsinaisesti puheena olevissa kirjauksissa varmaan on sanavalinnoilla merkitystä, ainakin niiden sävyllä, höperö, heikkomielinen tai varsinkin lapsenmielinen sentään on hellää tiukkasävyisiin mielisairaisiin tai onko suorastaan hullua joskus käytetty (SKS: Hullun kirjoissa, hyvin suositeltava teos). Noh, edellinen kirjoittaja jo käsitteli mahdollisuuksia ihan pätevästi.