Virkatodistuksista

[skarpskytte]

Tähän asti on ollut perin helppoa tämä sukuni tutkiminen kun on ollut tietoja, vanhoja virkatodistuksia ja henkilöitä joilta sitä kysyä, mutta nyt ollaan uuden asian/sukuhaaran edessä, eli pitäisi hankkia tietoja virkatodistusten muodossa...

Nyt sitten kaipaan sellaisia rautalangasta väännettyjä ohjeita että keistä/minkä ikäisistä/milloin syntyneistä niitä virkatodistuksia voi pyytää, mistä ja mitä maksaa?
Voiko halutessaan pyytää vaikka naapuristaan vai onko joku sukulaisuussuhde oltava olemassa?
Miten kauan sitten kuolleista näitä saa?
Miljoona kysymystä, sori vaan Ja pliis, ei mitään linkkilistaa vaan ihan selkokielellä.

[jani]

Kyllä niitä käsittääkseni sukututkimusta varten saa "kenestä vaan". Tosin täytyy ottaa huomioon etteivät seurakunnat luovuta tietoja henkilöistä, joilla on sukututkimuskielto rekisterissä. Eikä esim. kuolinsyitä yleensä paljasteta arkaluontoisena tietona. Kannattaa kysellä asiaa ensin seurakunnasta, josta sukututkimuspyynnön aikoo tehdä esim. soittamalla. Ei sitten tuhlaa aikaa (tai jää suotta odottamaan), jos kyseistä tietoa ei seurakunnasta luovuteta.

Omakohtaisena kokemuksena kerrottakoon, että itse olen ainakin saanut useammasta seurakunnasta selvityksiä 1910-1930-luvuilla syntyneistä ja heidän lapsistaaan/lapsenlapsistaan (olivat kyllä kaikki sukulaisia). Vai yhdessä tapauksessa olen törmännyt henkilöön, jolla on ollut tietojen luovutuskielto.

[Kaisa Nurhonen]

Seurakunnat perivät yleensä 33 euroa/tunti, pienin esim. kuolinpäivä siis yksi tieto maksaa 11 euroa. (Olen lohduttanut itseäni tiedolla, että kaikki 1900-luvun alussa syntyneet ovat kuolleet). Kovin vanhoista ei tietoja saa, koska ne ovat maakunta-arkistoissa. Siviilirekisterissä on sama juttu, muistelen, että ne on siirrfetty maakunta-arkistoon. Maakunta-arkistot eivät tee sukututkimusta ei ainakaan enää Mikkelissä. Muistelen, että ainakin Kuopion keskusarkiston vai olisko Mikkelin lomakkeessa, pyydetään tietoa sukulaisuudesta. Kannattaa katsella seurakunnan ja maistraatin kotisivuja. Joillakin on jo valmiina sukututkimuslomake, johon laitetaan raksti ruttuun halutusta tiedosta esim. Helsingissä. Pienet seurakunnat kannattaa soittaa. Hiukan ongelmallista on, että jos joku on siirtynyt siviilirekisteriin ja taas takaisin ev. lut. seurakuntaan, maksat jokaisesta pyynnöstä erikseen siis kolme kertaa. Tutkijahan ei voi tietää siirtymisistä etukäteen eikä rekistereissä taida olla nimen mukaista kirjautumista, josta selviäisi kaikki henkilön tulemiset ja lähtemiset.

[skarpskytte]

Kiitos tärkeistä vinkeistä. Vaikuttaa kyllä kovin tyyriiltä tuo 1900-luvun tutkiminen, voi voi. Onneksi satuin löytämään hautausmaakierroksellani muutaman sukulaisen haudan ja sain niistä kerättyä joitain tietoja, säästyi siinäkin useampi kupariraha...Lisävinkkejä saa laittaa vielä

[Kaisa Nurhonen]

Kun olet löytänyt haudan, niin perukirjakin on varmaan tai toivottavasti tehty. Niistä löytyy koko vainajan perillisten luettelo. Perukirjan voi pyytää maistraatista tai maakunta-arkistosta, jonka hinnat eivät ole sen kalliimpia kuin seurakunnankaan. Aikaa voi vierähtää ! Maakunta-arkistosta voi pyytää netitse. Todellinen aarre! Eläville voi lähettää kirjeen, osoitteen saa esim.. eniro.fi:stä. Kokemukseni perusteella voin sanoa, että useimmat eivät muista edes isovanhempiensa nimeä, saatikka muita tietoja. Jos on kysymys pienestä paikkakunnasta, joku seniori voi muistaa ja siten saa kerätyksi alkutietoja ja hippusia, mihin päin suunnistaa. Tässä vielä kerran kiitos Tapani K:lle ihan julkisesti minun tiedonkeräykseni avustamisesta alkutaipaleelta. Kenties Itä-Suomessa voi kysyä sellaista, mitä ei uskaltaisi lännempänä. Kuka työ ootta ja kennenkä poekia sieltä?

[skarpskytte]

Perukirjat, niinpä, joskus sitä ei näe metsää puilta Mitäs kautta sen saa selville missä kenenkin perukirja on säilössä? Muistan kyllä hakeneeni kopion Tampereen kaupunginarkistosta joskus, mutta en muista miten pitkältä ajalta niitä siellä on.

[Kaisa Nurhonen]

Meillä ketju on selvä, en tunne Länsi-Suomea. Ehdotan, että googletat maistraatit. Sieltä löytyy eri maistraattien puhelinnumerot ja osaavat neuvoa eteenpäin. Tietävät tarkkaan, mihin asti perukirjat ovat heillä ja mistä löytyvät sitä vanhemmat eli mikä maakunta-arkisto säilyttää. Ovat yleensä hyvin ystävällisiä. Menestystä etsinnöille, joskus vetää vesiperän,kun perukirjaa ei ole toimitettu, joskus löytyy. Perukirjojen toimitttamattomuudesta ei ole ollut sanktiota.

Vielä haluan lisätä eilisen maistraatin kirjeen perusteella, että jonkun täysin tietämättömissä olevan suvun jäsenen löytyminen, joka maksoi 25 euroa, tuntuu kovin pieneltä rahalta. Asiaan liittyy vielä mielenkiintoinen kahden seurakunnan tai olisiko ollut sekä maistraatissa että seurakunnassa jäseneksi kirjaaminen, joka postui vasta vuonna 1971, kun tietsikat tulivat. Tämä jäsen ei olisi löytynyt, vaikka minulla olisi ollut oikeus itse tutkailla seurakunnan kirjoista. Asia on kovin mutkallinen, kun sukunimi ja paikkakunnat vaihtuvat eikä ollut tietoa edes syntymäajasta. Tämän pyynnön olin autuaasti unohtanut!